fbpx

Work goes happy

Blogit

Ymmärrä stressiä, vahvista henkilöstön pysyvyyttä

Blogikirjoituksessaan neuropsykologi Laura Sokka pohtii, miksi stressi tuntuu usein olevan kärjessä työpaikan vaihtamisen syynä ja mitä sille voisi tehdä. Tyypillisten toimenpiteiden vaihtoehtona hän haastaa tarkastelemaan tapaa suhtautua itse stressiin. Mindsetillä on väliä, myös stressissä.

Monilla työpaikoilla stressi on kärkisijoilla, kun kuulostelee syitä miksi ihmiset vaihtavat työpaikkaa.

Mihin toimenpiteisiin ryhdytään? Entä ansaitseeko se sijoituksensa?

Tyypillinen johtopäätös on, että pyritään tekemään kaikki mahdollinen, jotta stressin aiheuttajia saadaan vähennettyä tai poistettua. Niin kauan, kun katseet pysyvät tiukasti kiinni näissä tekijöissä, kuten työn määrässä, kuormituksessa,

johtamisen ongelmissa tai työoloissa, stressi saa todennäköisesti rauhassa pitää paikkansa vaihtuvuuden kärkisyinä.

Vaihtoehtoinen johtopäätös on, että muutetaan tapaa suhtautua stressiin. Samankaltaisissakin työympäristöissä stressin vaikutukset ovat eri ihmisille erilaisia. Useimmilla ihmisillä nousee pintaan tapa puskea täyttä höökiä eteenpäin ja puristaa mailaa entistä kovemmin. Mutta toisille stressin kokeminen on mahdollisuus oppia jotain itsestään, arvoistaan tai prioriteeteistaan. Väitän, että jos laajentaa näkökulmaa ja opettelee suhtautumaan stressiin vähän eri tavalla, työpaikan vaihtamisen kärkisijoille saattaa olla muitakin ehdokkaita.

Edelleen on totta, että itse työhön ja työolosuhteisiin liittyvät tekijät painavat silloin, kun ihminen tekee päätöstä, jäädäkö vai lähteäkö. Samaa nähdään myös opiskeluissa. Mutta se ei ole koko totuus.

Eräässä tutkimuksessa kysyttiin opettajilta, kuinka moni vaihtoi työpaikkaa kesken lukuvuoden ja miksi. Tulokset osoittivat, että stressiin suhtautumisen tapa, mindset, selitti työpaikan vaihtamista huomattavasti enemmän kuin itse työolosuhteet tai organisaatioon liittyvät tekijät. He, jotka suhtautuivat stressiin vahvistavana, pysyivät kaikkein todennäköisimmin työssään. Mitä voimakkaammin ihmiset ajattelivat, että stressi on haitallista, sitä suurempaa henkilöstön vaihtuvuus oli.

Toisessa tutkimuksessa selvitettiin korkeakouluopiskelijoiden masennus- ja ahdistusoireilua ja niiden yhteyttä stressiin suhtautumisen tapaan. Havaittiin, että leppoisina aikoina ei ollut niin väliä, miten stressiin suhtautuu. Silloin ei stressiä juuri ollut ja mielialaoireilu oli vähäistä.

Erot syntyivät silloin, kun opiskeluissa koettiin paljon stressiä. Vaikka mielialaoireet kaikkinensa lisääntyivät stressin lisääntymisen mukana, “stressi on vahvistavaa” -mindset suojasi oireilun kehittymiseltä diagnosoitavaksi mielenterveyden häiriöksi. Mielen alakulo ja ahdistus koettiin elämään kuuluvana tunteiden vaihteluna eivätkä oireet vaikeutuneet.

Sanomattakin on selvää, että mitä enemmän opiskelijoilla on mielenterveyden haasteita, sitä useamman opinnot ovat vaarassa viivästyä tai jopa keskeytyä. Kun hyödyllinen mindset näyttää suojaavan mielialaoireilulta, työuupumusta tutkineena en voi olla miettimättä, voisiko se suojata myös työuupumukselta. Varsinkin kun tiedetään, miten lähellä toisiaan työuupumus, masennus ja ahdistuneisuus ovat.

Siinä missä “stressi on haitallista” -mindset on kaikkein tyypillisin tapa suhtautua stressiin, “stressi on vahvistavaa” -ajattelutapaa pitäisi tietoisesti opettaa ja tukea. Stressiä ei tarvitse vain oppia sietämään. Voi oppia ymmärtämään stressiä. Voi oppia yksinkertaisia keinoja, jotka auttavat saamaan siitä otteen. Ja voi oppia muuttamaan sitä miten reagoi silloin, kun on stressiä.

Joskus kuulee pohdittavan, pitääkö itse ensin uupua totaalisesti ennen kuin mindset voi muuttua. Ei pidä, vaan ajattelutavan tietoinen muuttaminen on mahdollista myös silloin, kun asiat ovat ihan hyvin. Itse asiassa se on helpompaa silloin kun asiat ovat vielä suhteellisen hyvin. Silloin on enemmän kykyä ottaa perspektiiviä asioihin ja ajatella käsillä olevaa hetkeä pidemmälle.

Millaista tarinaa teidän työpaikalla kirjoitetaan stressistä? 

Mindset syntyy monesta lähteestä, joista keskeisenä on kasvuympäristö ja omat vanhemmat. Siihen ei työelämä pysty vaikuttamaan. Mutta työyhteisöillä on monia muita mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, miten stressiin suhtaudutaan. Täytyy vain löytyä halu hyödyntää niitä mahdollisuuksia.

  1. Millaista työkulttuuria työpaikalla rakennetaan ja vaalitaan? Miten työyhteisössä suhtaudutaan stressiin?

  2. Millaista tarinaa työpaikan vaikuttajat, johtajat ja esihenkilöt, omalla toiminnallaan kertovat, miten työntekijöiden pitäisi suhtautua käsillä oleviin tilanteisiin ja asioihin erityisesti silloin kun on vaikeaa?

  3. Millaisen mindsetin kukin johtaja, esihenkilö ja työntekijä tietoisesti itse valitsee?

Molempia tarvitaan: korjausliikkeitä itse stressin aiheuttajiin sekä mindsetin tarkastelua. Kun valitsee hyödyllisen tavan suhtautua stressiin, tulokset näkyvät työntekijöiden sitoutumisena ja mielen hyvinvointina. Samalla työnantajille aukeaa mahdollisuuksia erottautua muista erityisesti silloin, kun on vaikeaa.

Miten teidän työyhteisössä ajatellaan stressistä?

Laura Sokka
Neuropsykologian erikoispsykologi, PsT

Kirjoittaja

Laura Sokka, Neuropsykologian erikoispsykologi ja psykologian tohtori

Tutustu asiantuntijaan


Asiantuntijan muut kirjoitukset