fbpx

Work goes happy

Blogit

Helvetillinen työelämä

Helvetillinen työelämä– keskustelussa korostuivat esittäminen ja näennäisyys. Aitous, eheys ja kokonaisuus ovat helvetilliselle työelämälle vieraita ajatuksia. Helvetillinen työelämä ei rakennu kestävälle pohjalle, vaan kuluttaa meitä osittain tiedostetuillakin tavoilla.

 

Työelämän teatterissa näytellään tehokkuutta ja rationaalisuutta

Elämme työelämän teatteria, jossa näytellään tehokkuutta, aikaansaavuutta ja rationaalisuutta. Mielestäni puhe työelämäteatterista on oireellista jo sinänsä. Teatterissa on pohjimmiltaan kyse esittämisestä ja työelämää pitäisi kuitenkin sananmukaisesti elää, eli olla siinä mukana täysipainoisesti. Työelämäteatterin keskeisiä näytöksiä ovat tunnenäytelmä ja tehokkuusnäytelmä.

Tunnenäytelmä tarkoittaa sitä, että me rajaamme työssä esiin tuomaamme tunnekirjoa ja näytämme vain sosiaalisesti hyväksytyiksi olettamiamme tunteita. Emme ole siis työelämässä mukana aitoina kokonaisina itsenämme iloinemme ja suruinemme. Tällainen roolin vetäminen on kuormittavaa ja sen synnyttämät turhaumat on purettava toisilla elämän alueilla.

Tehokkuusnäytelmä on pohjimmiltaan sitä, että yritämme saada oman tekemisemme näyttämään mahdollisimman hyvältä ja ansiokkaalta. Osaoptimointi kukoistaa, kun kokonaisuuden edun edelle menee  oman erinomaisuuden osoittaminen. Tehokkuusnäytelmän ytimessä on suoritteiden seuraaminen – vain se on tärkeää, että teemme paljon asioita, tekemiemme asioiden merkityksen pohtiminen on toissijaista ja siten epätehokasta.

Työelämän helvetti korostaa lyhytnäköisyyttä ja kontrollia

Tunne- ja tehokkuusnäytelmän yhdistelmä on siinä suhteessa pirullinen organisaation tulevaisuuden kannalta, että pysyvyys ja turvallisuushakuisuus korostuvat – kukaan ei uskalla ottaa kasvojen menettämisen pelossa riskejä ja toimintatavat eivät kehity ajassa. Samaan aikaan maailma ympärillä ja sen tarpeet muuttuvat kovaa vauhtia. Helvetillinen työelämä on siis lopulta samaan aikaan myös erittäin lyhytnäköistä.

Etätyö on omalta osaltaan polarisoinut työilmapiiriä. Joillekin etätyö on sopinut hyvin, kun se on tarjonnut mahdollisuuksia keskittyä omaan tekemiseen ja vähentänyt tarvetta osallistua sosiaalisesti kuormittaviin tilanteisiin. Toisille etätyö on puolestaan ollut äärimmäisen kuormittavaa, kun kotiin eristäytyminen on estänyt luontevat kohtaamiset ja välittömän kanssakäymisen esimerkiksi kollegoiden ja asiakkaiden kanssa. Etätyöajassa vallinnut työilmapiiri on omalta osaltaan luonut edellytyksiä tehokkuuden näytelmän ylläpitämiselle. Räikeitä esimerkkejä tästä ovat etätyössä olevan henkilön työsuorituksen tiiviiseen seurantaan luodut ratkaisut, joista mediassakin on ollut puhetta.

Työelämän kipupisteet on tunnistettava ajoissa ja niihin on reagoitava

Paneelikeskustelu Helvetillisestä työelämästä toi mielestäni erinomaisesti näkyviin työelämän keskeisiä kipupisteitä. Helvetillinen työelämä on todellinen lose-lose -asetelma, jossa häviävät sekä työntekijät että pidemmällä tähtäimellä myös yritykset. Kukaan ei kuitenkaan tahallaan pyri rakentamaan helvetillistä työelämää. Vanha sanonta muistuttaa meitä siitä, että ”tie helvettiin on katettu hyvillä aikomuksilla”. Lähtökohtaisesti viisaalta vaikuttavat ajatukset voivat siis lopulta osoittautua tuhoisiksi.

Ratkaisujen avaimia voisi löytyä ammatillisen roolin ylläpitämisestä ja inhimillisestä tehokkuudesta. Ammatillinen rooli sallii tunnenäytelmää laajemmin inhimillisten tunteiden koko kirjon työelämässä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että työpaikoille tultaisiin ”luonnonlapsina”, vaan aikuisina työyhteisön jäseninä meidän on kyettävä ottamaan myös vastuuta omista tunteistamme. Inhimillinen tehokkuus korostaa aikaansaannoksia meidän vahvuuksiemme kautta.

Työterveyspsykologi Antti Aro on osuvasti todennut, että kovat arvot voittavat aina, jos emme tietoisesti panosta korkeiden arvojen toteutumiseen. Korkeammat arvot luovat perustan yritysten uudistumiselle.  Työelämän helvetistä päästään ylös laajemman ja avarakatseisemman ajattelun varassa.

 

Tomi Hussi

Toimitusjohtaja, ThinkFellows Oy

 

Tämä blogi perustuu Work Goes Happyn Työelämän jumalainen näytelmä -paneelitrilogiaan Helsingin Tennispalatsissa 7.10. 2022. Olen koostanut tähän Työelämän helvettiä pohtineiden Anniina Hukarin, Jouko Mikkolan, Mona Moisalan ja Jaakko Sahimaan keskustelua ja jatkanut ajatuksia omalla pohdinnallani.  Tulen käsittelemään myös Maanpäällistä ja Taivaallista työelämää omissa blogeissaan.

Kirjoittaja

Tomi Hussi, Kauppatieteiden tohtori

Tutustu asiantuntijaan


Asiantuntijan muut kirjoitukset