Arvot ja miellyttäminen
Julkaistu: 31.5.2022 klo 07:30
”Kansan suusta” kuulee useammin ja useammin sanan ARVO. Sillä ei tarkoiteta pelkästään miehen nimeä tai titteliä, vaan meidän kaikkien ajatuksia maailman asioiden arvottamisesta. Nehän ovat uskomuksia, eivät faktoja.
Valintamme kuitenkin elämässä perustuvat niihin.
Mitä enemmän uskomme omiin arvoihimme, sitä enemmän saamme itsellemme varmuutta elää. Ne vahvistavat sitä kuuluisaa itsetuntoa. Mutta…mitä enemmän pidämme omia arvojamme ainoina oikeina, sitä enemmän itsetuntomme on epäterve. Ja toisaalta…mitä enemmän uskomme joidenkin muiden arvojen oikeellisuuteen, sitä enemmän itsetuntomme on myös epäterve.
On tärkeää, että vertaat omia tekemisiäsi , onnistumisia ja epäonnistumisia, omiin tekemisiisi. Ei muiden. Lähestyt silloin ns. tervettä itsetuntoa. Tunnistat omat vahvuutesi ja kehität niitä edelleen, tunnistat omat heikkoutesi ja poisopit niistä. Ymmärrät, että muilla saattaa olla vahvuuksia eri alueilla kuin sinulla ja sinä voit oppia niistä. Ymmärrät, että muilla saattaa olla heikkouksia eri alueilla kuin sinulla ja sinä voit tukea heitä kehittymisessään.
Muista! Erilaisuus on voimaa! Sen sisäistäminen on terveen itsetunnon merkki!
Mitä enemmän tutkailee tarkalla silmällä ja korvalla esimerkiksi parisuhteessa toimimista, sitä enemmän havaitsee ns. miellyttämisen tarpeen…ja nimenomaan suhteen alkuvaiheessa. Omaa arvomaailmaa ei tuoda aidosti esiin, vaan tuetaan toisen arvoja olettaen, että se vahvistaa suhdetta. Miellytetään. Näinhän ei tietenkään tapahdu, vaan jatkossa totuus paljastuu ja ristiriidat alkavat kyteä. Olisiko syytä avata toiselle heti suhteen alussa omat arvot elämässä eikä ”feikata”? Kysyy nimimerkki ”kokemusta on” Voisi seurata laadukkaampi parisuhde kaikin puolin. Tämänkin takana on epäterve itsetunto, kuten tarkkaavainen lukija jo varmasti huomasikin.
Organisaatioissa tämä arvojen ja miellyttämisen yhteistyö näkyy jo ns. ydinarvojen määrittämisessä. Ei riittävästi pohdita sitä, että ovatko meidän sitouttamiseen tarkoitetut arvomme asetettu todellisuutta vastaavasti? Sitouttavatko ne ns. oikeissa tilanteissa esim. kriisin yllättäessä. Onko harrastettu riittävästi ns. simulointia ydinarvoja määritettäessä? Kielteiset vastaukset näihin esitettyihin kysymyksiin johtavat vaikeuksiin niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin ko. organisaation kannalta.
Seurauksena saattaa olla henkilöiden turhautuminen voimakkaan arvoristiriidan repiessä työmotivaatiota. Jos tämä äityy laajaksi, niin ei liene edes tarpeen kertoa kuinka käy. Viesti on, että määriteltäessä organisaation ydinarvoja, kysykää itseltänne aina ENTÄ,JOS! Näin simuloitte organisaation oletettua todellisuutta asetettamiinne arvoihin.
Yksilöiden kannalta miellyttäminen kätkee taakseen epäterveen itsetunnon. Joku pyrkii miellyttämään esimerkiksi esihenkilöään olemalla samaa mieltä lähes aina hänen esittämiensä arvojen kanssa. Olettaa saavansa näin myönteistä tukea ja nostetta omalle uralleen. Toisin käy, miellyttäminen kuluttaa ja vie voimia. Vältä sitä! Ole aidosti suora, ”kissat pöydälle” laadukkaasti! Pikemminkin kärjistäen, arvosta erilaisilla arvoilla varustettuja ihmisiä. nehän ovat tavattoman mielenkiintoisia juuri siksi. Heidän kauttaan sinäkin voit kehittyä! Älä miellytä miellyttämisen vuoksi!
Kirjoittaja HP Sinervä toimii arvoterapeuttina ja käy yksilö- ja pienryhmäkeskusteluja elämän arvovalinnoista ja arvoristiriidoista. Ihmisten kanssa ja keskellä, iästä riippumatta. HP puhuu myös suurillekin kuulijaryhmille elämänkaaren ihmeellisyyksistä. Koskettavasti. Voi sanoa, että HP on elämän kokemusasiantijana ”monessa liemessä keitetty”, ihmisten toiminnan ymmärtämisen ammattilainen
