fbpx

Work goes happy

Blogit

Pessimisti ei pety!

www.kollega.fi – verkkolehdessä on menossa kysely ja arvonta, jossa pyydettiin perustelemaan
koetko itsesi optimistiksi vai pessimistiksi.
Tiedän olevani optimisti. Minua on sanottu joskus jopa naivin myönteiseksi. Itse en kuitenkaan niin
koe. Nykyisessä tiimissäni kollegani kutsuvat minua leikillisesti joskus ”Kukkivaksi puutarhuriksi” tai
”Vaaleanpunaiseksi hattarapilveksi”. Korostan, että tiimissämme aidosti arvostetaan toisten
onnistumisia ja myönteistä asennetta, joten nämä ovat kunniamainintoja.
Vastatessani tähän edellä mainitsemaani kyselyyn kuitenkin havaitsin, ettei oman optimismin
perusteleminen ollutkaan ihan yksinkertaista, vaikka tästä vastauksesta olenkin ehdottoman
varma. Avataan siis hieman käsitteitä.

Optimismi ja pessimismi

Itse en oikeastaan edes pidä ihmisten lokeroinnista tai luokitteluista. Kukaan meistä ei ole aina jonkinlainen. Tilanteet, kontekstit ja olosuhteet vaikuttavat kokemuksiimme.

Optimismi on luonteenpiirre, joka on vain osittain synnynnäinen ja suurin osa siitä muodostuu kasvatuksen ja
oppimisen kautta. On arvioitu, että optimismin perinnöllisyys olisi noin 25 % ja ulkoisten tekijöiden
vaikutus asennoitumiseen ja maailmankuvaan 75 %.

Optimismi tarkoittaa Wikipedian mukaan myönteistä ja toiveikasta elämänasennetta. Se on kykyä
nähdä asioiden hyvät puolet. Optimismi on asennoitumistapa, eikä siten aina edes liity mihinkään
konkreettiseen asiaan, tilanteeseen tai kohteeseen. Optimismin vastakohtana pidetään
pessimismiä, joka taas tarkoittaa uhkien, riskien tai huonojen puolien näkemistä nykyhetkessä tai
tulevassa. Se on oletusta, että asiat pahenevat tai eivät ainakaan muutu parempaan.

Toiveikkuuden sijaan se sisältää toivottomuuden tunteita. Karrikoituna pessimistin ajattelussa
maailma on paha ja oma elämäkin jotenkin arvoton. Käsite ”pessimismi” onkin lähtöisin latinan
sanasta ”pessimus”, “pahin”. Pessimistin odotukset ovat joskus aika lohduttomia. Voimakas pessimistinen elämänasenne on monin tavoin hyvää elämää ja hyvinvointia vaarantavaa.

Usein sitä kuulee sanonnan, että ”pessimisti ei pety.”

Tällöin ajatellaan, että pessimismi olisi hyödyllisempi asenne, kuin optimismi. Ikään kuin pessimistillä olisi vain voitettavaa, jos asiat onnistuvatkin.

On toki totta, ettei aina ”mene kuin Strömsössä”. Kaikilla meillä tulee joskus sairastumisia, vastoinkäymisiä, mokia ja jopa kunnon kriisejä elämäämme.

Murehtimalla emme niitä voi kuitenkaan estää. Varautuminen on toki viisautta.

Mutta jos niin käy (että kaikki menee pieleen), onko sen vuoksi järkeä hukata se kukoistus, into ja ilo, jota hyvissä hetkissä olisi tarjolla?

Onko parempi olla onnellinen vai oikeassa? Ja totuushan on, että suurin osa murehtimistamme
uhkakuvista ei koskaan aktivoidu ajatusta pidemmälle. Ja vastaavasti, on tunnistettu lukuisia optimismiin liittyviä hyötyjä ja pessimismin haittoja.

Tutkimuksissa on havaittu vaikutuksia sekä koetun elämänlaadun ja hyvinvoinnin, rohkeuden ja toimijuuden sekä henkisen että sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulmista.

Yksi organisaatiokulttuurin tutkimukseen mukaan tullut keskeinen termi on resilienssi.

Resilienssi on yksilön kykyä joustaa ja selvitä haastavissa tilanteissa. Se on vahvuuksien löytämistä ja
käyttämistä, kykyä selvitä, sekä taitoa auttaa itse itseään ja ottaa apua vastaan. Se on myös kykyä
ymmärtää, milloin on järkevintä hakea tukea ja pyytää apua toisilta. Resilienssi tai positiivisuus ei
tarkoita sitä, ettei vastoinkäymisiä olisi, tai että pitäisi selvitä yksin. Resilienssin yksi taustavaikuttaja on optimismi ja myönteinen ajattelu.

Myönteisyys ja optimismi tukee ajatusta siitä, että voin itse vaikuttaa jollain tavalla omaan elämänlaatuuni. Että en ole olosuhteiden uhri tai tuuliajolla oleva heittopussi, elämän virrassa.

Että kaikki ei ole omaa vikaani tai ansiotani, vaan elämme ekosysteemisissä verkostoissa, yhteydessä toisiin ihmisiin. Kukaan meistä ei synny ajatellen tietyllä tavalla elämästä ja itsestämme. Nykytutkimus pyrkiikin selvittämään, välittyykö optimismi mallioppimisen, vai ohjauksen ja palautteen kautta.

Erään suomalaisen tutkimuksen mukaan lapsuudessa koettu emotionaalinen lämpö ja taloudellinen turvallisuus ennustivat optimismia aikuisiässä. Optimismi vaikuttaa esimerkiksi siihen, millaisia selviytymisstrategioita henkilö käyttää stressitilanteissa. Optimisti valitsee toimintatapoja, jotka suojelevat hänen terveyttään, kun taas pessimismi liittyy terveyttä vahingoittavaan
käyttäytymiseen.

Samassa elämäntilanteessa tai kriisin kohdatessa, eri ihmiset saattavat nähdä samat asiat ja niiden
vaikutukset ihan eri tavoin. He saattavat myös reagoida ja käyttäytyä hyvin eri tavoin. Pessimisti
reagoi usein pelosta käsin. Optimisti löytää helpommin kriisin keskellä mahdollisuuden, toivon ja
turvan. Kaikille meille tuttu vertauskuva juomalasista, jossa optimistille puolillaan oleva ”lasi on
puoliksi täynnä” ja pessimisti näkee sen olevan ”puoliksi tyhjä” kuvaa lähtökohdan tälle
pessimisti/ optimisti – luokittelulle. Minä ajattelen niin, että asennettaan ja ajatteluaan voi
kuitenkin tietoisesti kehittää. Ylioptimistin tulisi opetella tervettä kriittisyyttä ja varautumista eri
vaihtoehtoihin. Pessimismistä taas kannattaa lähteä ”poisoppimaan” lisäämällä turvaa ja
luottamusta, ei kieltämällä pelkojaan ja päättämällä, ettei enää murehdi. Se kun harvoin toimii.
Tunteita emme voi poistaa, mutta ajatuksilla voimme luoda myönteisiä tunteita pelkojen rinnalle.

Optimismi ja toiveikkuus tuo kukoistusta ja hyvinvointia

Lukuiset tutkimukset osoittavat myönteisen ajattelun yhteyden ihmisen terveyteen. Laajassa
yhdysvaltalaistutkimuksessa seurattiin 95 000 tutkittavaa kahdeksan vuoden ajan. Optimistit
sairastuivat merkitsevästi vähemmän sydän- ja verisuonitauteihin, ja heidän kuolleisuutensa oli
pienempi kuin pessimistien. Sydäninfarktin hoidossa pessimismi liittyi masennusoireisiin jo
sairaalahoidon aikana ja vielä vuoden seurannassakin. Optimistien todennäköisyys joutua
uudelleen sairaalaan sydämen ohitusleikkauksen jälkeen oli myös pienempi. Vanhenevien
optimismi alkumittauksessa ennusti merkitsevästi vähemmän masennusoireita 15 vuoden
seurannassa. Optimismin on havaittu suojaavan myös masennukselta.

Pessimistiset ajatukset ja tunteet muistuttavat uupuneen ja masentuneen ajatuskulkua. Ne kiinnittävät huomion siihen, mikä voi mennä pieleen.

Se on kuormittavaa ja joskus poikii lisää uhkakuvia. Helsingin yliopiston professorin ja suomalaisen filosofin Maija-Riitta Ollilan mukaan pahimman varalle varautuminen
tekee pessimistinä olemisesta voimavaroja kuluttavamman kuin optimismista.

Tiedän, että vastoinkäymiset kuuluvat jokaisen meidän elämään, mutta tiedän myös että
ajatuksemme ohjaavat tunteitamme ja sitä kautta vaikuttavat valintoihimme. Olen onnellisempi,
tyynempi, kiitollisempi ja hyvinvoivempi uskoessani, että kaikki kyllä järjestyy eikä mikään ole
sattumaa. Toisaalta tiedän, että kenelle vaan voi tapahtua mitä vaan, eikä se tee minusta muita
parempaa tai huonompaa ihmistä. Ja toisaalta, n 90 % peloistamme ei toteudu koskaan – ja niitä
10 % ehtii murehtia sitten, jos ne konkretisoituvat.

Optimismi ja onnellisuuden kokeminen

Optimismilla on todettu tutkimustenkin mukaan (mm. positiivinen psykologia, hedonismi ja
eudaimonia) olevan positiivinen yhteys onnellisuuden ja hyvinvoinnin subjektiiviseen kokemiseen.
Samaan aikaan se todistetusti vaikuttaa yksilön terveyteen, organisaatioiden menestymiseen ja
myös eliniän odotteeseen. Hetki sitten kuulin pitkittäistutkimuksesta, jossa viisikymppisenä
onnelliseksi itsensä kokeneet kokivat olevansa vielä kahdeksankymppisenä erittäin
toimintakykyisiä ja onnellisia, ja erottuivat silloin merkittävästi kohderyhmän muista
haastatelluista.

Optimismi voi ennalta ehkäistä ihmissuhdeongelmia, lievittää kivun kokemista, nopeuttaa
sairaudesta toipumista ja estää sairastumista. Optimismi nimittäin tuottaa positiivisia
immunologisia reaktioita. Optimismiin liittyvät myönteiset tunteet kumoavat kielteisten tunteiden
vaikutuksia. Optimismi lisää myönteisiä arvioita itsestä ja ympäröivästä maailmasta, sekä lisää
uskoa oman elämän hallintaan, optimismi tekee ihmisestä suositun ja sitä kautta helpottaa
sosiaalista kanssakäymistä, ja optimismi ennustaa terveyttä edistävää käyttäytymistä ja terveitä
elämäntapoja.

Pessimismi näyttäisi korreloivan terveyteen negatiivisesti, vaikuttamalla mm.
ruokailutottumuksiin. Optimismin ja pessimismin esiintymistä tutkittiin osana GOAL-tutkimusta.
Tutkimukseen osallistui Lahdessa 2815 henkilöä, jotka olivat iältään 52-76 -vuotiaita. Tutkimus
kesti kolme vuotta. Tutkimus osoitti, että mitä korkeamman luokan pessimisti oli kyseessä, sitä
epäterveellisempi oli ruokavalio. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sitä, että vaikuttavatko
ruokailutottumukset tai tietyt elämäntavat lähtötilanteessa, ruokailutottumusten parantumiseen
tutkimuksen aikana. Tiedämme myös stressihormonien vaikutukset terveyteen. Murehtiminen ja
pelko tuottavat adrenaliinia ja kortisolia vereen, joka on terveydelle haitallista pitkällä aikavälillä.
Hyvä mieli, ilo ja rauha taas tuottavat hyviä hormoneja: endorfiinia, dopamiinia ja oksitosiinia.

Optimismi vaikuttaa suhtautumiseen, koko elämää kohtaan. Tällöin optimisti, joka tajuaa jonkin
asian menevän huonoon suuntaan, näkee oman elämänsä menevän hyvään suuntaan.
Vastoinkäymisiä ja harmistuksia ei silti kielletä, mutta suunnataan toiminta niiden ratkaisemiseen.
Mustosen ja Mattilan (2017) tekemän tutkimuksen mukaan optimistien ja pessimistien
kokemukset vastoinkäymisistä poikkesivat merkittävästi toisistaan. Pessimisteistä noin 20 % arvioi
vastoinkäymisten aiheuttaman harmituksen kestävän useampia tunteja, kun optimistien joukossa
alle 3 % koki niin. Isompien vastoinkäymisten ja elämänkriisien osalta vastaavat luvut olivat 60 % ja
34 %. Harmitusta aiheuttavia vastoinkäymisiä ilmeni 27 %:lla pessimisteistä useammin kuin kerran
päivässä, optimistien vastaava luku oli vain 6 %. Optimisteista 12 % arvioi harmitukset elämää
kuormittaviksi, pessimisteistä vastaavasti 47 %. Pessimisteistä 76 % koki olevansa tilanteessa itse
huono-onnisia, optimisteista niin koki vain 13 %. Myös harmituksen aiheuttamien tunteiden
käsittelyssä oli eroja: vastoinkäymiset aiheuttivat pessimistien joukossa huomattavasti enemmän
katumusta, itsekriittisyyttä ja syyllisyyttä. Esimerkiksi sanojen käyttämiseen ja omaan puheeseen
liittyvää murehtimista (30 % vs 10 %) tai kaduttavia tekoja ja valintoja (7 % vs 1 %) pessimistit
verrattuna optimisteihin.

Organisaatioissa ja työyhteisöissä tämä näkyy etenkin siinä, miten suhtaudutaan muutoksiin,
onnistumisiin ja virheisiin. Turvallisessa ilmapiirissä ja myönteisesti ja myötätuntoisesti
suhtautuvassa vuorovaikutuskulttuurissa on tilaa olla aito ja keskeneräinen.

Liiallinen optimismi

Optimismiakin voi ylisuorittaa. Tällöin ihminen rajaa vaihtoehtoja, jättää varatumatta (plan b) ja
tyytyy vähäiseen informaatioon. Hän ehkä liioittelee onnistumisen mahdollisuuksia, minimoi
riskejä ja kustannuksia tai maksimoi havaittuja etuja. Hän näkee uhat myönteisinä haasteina ja
uskoo pystyvänsä kontrolloimaan kaikkea. Toisin kuin pessimisti, optimisti uskoo ongelmansa
olevan tilapäisiä sekä johtuvan ulkoisista tekijöistä kuten toisesta henkilöstä tai vaikeista
olosuhteista – ei hänestä itsestään.
Petersonin (2000) mukaan optimismi antaa energiaa ja tuottaa kestävyyttä, ja se auttaa
selviytymään haasteista ja ongelmista. Joskus siihen voi liittyä liioiteltua uskoa pärjäämiseen.
Myös pessimistisesti elämään suhtautuva voi olla optimistinen tilanteissa, joissa optimismille on
hänen mielestään hyviä perusteita.
Parempi kuitenkin överit kuin vajarit, ainakin jos hyvinvoinnin näkökulmasta asiaa katsotaan.
Meissä suomalaisissa on ihan liikaa turhaa alemmuutta ja epävarmuutta, joka pahimmillaan estää
elämästä oman näköistä, tyydyttävää elämää. Toisaalta meitä ei ihan hevillä yllätä mikään-
olemmehan osanneet varautua melkein kaikkiin uhkiin ennakkoon. Ja mikä ei tapa, se vahvistaa!
Vastoinkäymiset kasvattavat resilienssiämme. Kun asiat menevät pieleen, on tärkeää tutkia, mikä
meitä auttoi selviämään. Kun keskustelee ihmisten kanssa, jotka ovat kohdanneet vastoinkäymisiä,
he kuvailevat kuinka kokemukset ovat kasvattaneet heitä ja kirkastaneet heidän arvojaan. Voimme
itse valita, kuinka suhtaudumme vastoinkäymisiin ja myönteisiin tapahtumiin. Ei kannata jäädä
jumiin menneisiin kokemukseen, vaan ottaa elämä elinikäisenä oppimisen mahdollisuutena.

Tehtäviä optimismin lisäämiseksi:

1) Kiitollisuuspäiväkirja: Pidä kirjaa asioista, joista olet elämässäsi kiitollinen. Tee
merkintä päiväkirjaasi joka sunnuntai-ilta kymmenen viikon ajan. Elämässämme on monia
asioita, pieni ja suuria, joista voimme olla kiitollisia. Mieti kuluneen viikon tapahtumia ja
kirjoita vähintään viisi asiaa, joista olet nyt kiitollinen. Niiden ei tarvitse olla muiden
mittapuulla ihmeellisiä tai isoja ja erityisiä asioita.

2) Tietoinen ajattelu. Vähennä vatvomista. Jos olet taipuvainen murehtimaan ja vatvomaan
huoliasi ja murheita liikaa, voit kokeilla seuraavaa: Varaa joka päivälle 10 – 30 minuutin
"huolihetki", jolloin saat luvan kanssa murehtia ja huolehtia. Muina aikoina voit sanoa
itsellesi, että palaan miettimään noita huolia taas ”huolihetkessä.”

3) Myönteinen tulevaisuusmuistelu: Kirjoita 2 viikon ajan päivittäin 10-20 minuuttia.
Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa kaikki elämässäsi on sujunut niin hyvin kuin mahdollista.
Olet saavuttanut tavoitteesi elämässä. Miltä silloin tuntuu, näyttää ja kuulostaa? Ketä on
paikalla? Mitä he sanovat sinulle? Mitä olet tehnyt / jättänyt tekemättä päästäksesi tähän
tilanteeseen?

Pari kevyehköä pessimisti/ optimisti-testiä löytyy tästä:
https://testimato.com/fi/test/18299/perform

Oletko optimisti vai pessimisti? Tee testi!

Leea Kantelus, Johtamis- ja työyhteisövalmentaja, työnohjaaja (STOry ry)

Lähteitä:

Pessimism, diet, and the ability to improve dietary habits: a three-year follow-up study
among middle-aged and older Finnish men and women
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/252129?show=full

Tahkokallio, Keijo (2022) Ajattele myönteisesti

Hyppönen, Riitta- Myönteisyyden voima

Hämäläinen, Pekka (1995) Myönteisyyden mahtava voima

Kirjoittaja

Leea Kantelus, Johtamis- ja työyhteisövalmentaja

Tutustu asiantuntijaan