fbpx

Work goes happy

Blogit

Energiaa vai kokemusta ja näkemystä? Molempi parempi.

Kuuntelin toissa päivänä radiota ja siellä haastateltiin jotain iäkkäämpää kirjailijaa ja musiikin tekijää.

Haastatellun nimeä en muista.

Toimittaja kysyi häneltä, miten iän karttuessa hänen tekemisensä on muuttunut. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi. En kyllä vaihtaisi tämän hetken kokemusta ja näkemystä nuoruuden energiaan.

Kokemuksen myötä, kun on tullut nähtyä, että se energia ei välttämättä aina kohdistunut nuorempana oikeaan suuntaan, kun ei ollut riittävästi näkemystä siitä mikä johtaa mihinkin.

Olen kirjoittanut jo aiemmin siitä, miten palattuani Suomeen, olen huomannut miten vähän kokemusta ja näkemystä arvostetaan suomalaisessa työelämässä. Pitkän urani aikana, joka on pääosin ollut Suomen ulkopuolella, en ole havainnut tällaista ilmiötä missään muussa Euroopan maassa. Ainakaan Keski- ja Etelä-Euroopassa.

On mielenkiintoista, että entisessä kotimaassani Italiassa koko käsite työhyvinvointi on valtaosin tuntematon.

Suomessa sen sijaan tehdään valtavan hyvää ja tärkeää tutkimusta aiheesta ja keskustelua aiheesta on päivittäin.

Ja silti viimeisessä Euroopan laajuisessa tutkimuksessa Italia oli työhyvinvoinnin kohdalla Euroopan ykkönen.

Yhtälö on kertaa kaikkiaan kummallinen ulkoa päin katseltuna. Minulle ei, sillä se kumpuaa johtajuuden mallista, jota opetetaan ja toistetaan alakouluista yliopistoihin asti. Kyseessä hyvän perheenisän malli, Se voisi toki olla myös hyvän perheenäidin malli.

Kirjoitin siitä jokunen vuosi aiemmin vähän tarkemmin. https://www.wgh.fi/johdatko-sina-yritystasi-hyvan-perheenisan-periaatteilla/

Suomalainen työelämä on pääosin laadullisesti hyvää, mutta sitä vallitsee mielestäni liiaksi täysin päätön tehokkuusajattelu, jossa ihmiset asetetaan kilpailemaan koneiden kanssa.

Ihminen EI ole kone, mutta ihmisellä on valtavasti ominaisuuksia, joita koneet eivät kykene tuottamaan tai matkimaan. Tässä on mielestäni se suurin suomalaisen työelämän ongelma, joka polttaa loppuun nuoret ja lähettää telakalle konkarit.

Tehokkuus on täällä mielestäni ymmärretty osin väärin. Niitä, jotka juoksevat ja touhuavat herkeämättä arvostetaan enemmän kuin niitä, jotka keskittyvät tekemään oikeita asioita. Tämä on umpisurkea yhtälö, sillä valtava määrä näkemystä ja kokemusta jätetään pölyisiin nurkkahuoneisiin.

Toisaalta nuorten energiaa voisi käyttää paljon paremmin hyväkseen. Heillä on myös valtavasti ajatuksia entisten boksien ulkopuolelta. Miksei tätä konkareiden ja kokelaiden yhteistyötä käytetä hyväkseen?

Mitäpä jos tekisimme tuottavuusloikan, jossa vihdoinkin ymmärrettäisiin, että koneet ovat tarkoitettu meidän apuvälineiksemme ja mitä enemmän niitä tuodaan työelämään, sitä enemmän inhimillisyyden ja ihmiskäsityksen arvo nostaa kurssiaan.

Mikään tekoäly ei ainakaan vielä kykene siihen mihin me ihmiset kykenemme.

Ja mikä valtava tuottavuus -ja hyvinvointiloikka syntyisi, jos energiaa ohjattaisiin yhteistuumin kokemuksen ja näkemyksen kanssa! Jäisi valtavasti turhia, vääriä ja kuormittavia tehospurtteja tekemättä.

Jäisi myös aikaa elintärkeälle päivittäiselle palautumiselle ja väitän, että myös kasvava työuupuneiden joukko voisi alkaa vähentyä. Tällä hetkellä tilanne ja trendi nimittäin äärimmäisen huono varsinkin nuorten kohdalla. Tähän kun lisää sen, että näkemystä ja kokemusta siirretään yhä aiemmin kohti kortistoja ei ole mikään ihme, että kaikki kirkuvat valtavasta työvoimapulasta. Osa tästä olisi mahdollista välttää hyvin yksinkertaisella tavalla.

Yhdistää nuorien energia kokemukseen ja näkemykseen, joita ei saa kaupasta vaan elämällä.

Tämä yhtälö toisi valtavasti lisää koheesioita yli sukupolvien ja takuulla pidentäisi työuria.

Kyse on vain pinttyneiden ja mielestäni mutkalleen menneiden asenteiden muutoksesta.

Uuden suunnan ja kurssin ottamisesta hyötyisivät niin yksilöt kuin koko yhteiskunta.

Kirjoittaja

Jyri Kansikas, Work goes happy Oy