Work goes happy

Blogit

Mikä estää meitä pääsemästä ihmisinä täyteen mittaamme?

Kokemusreflektio Arto O. Salosen puheenvuoroon Work goes Happy-tapahtumassa “Ilta onnellisuudelle” 4.10.2019 Tampere. YK:n päivänä 2019, Sanna Salmela

Mikä estää meitä pääsemästä ihmisinä täyteen mittaamme?

Kohti ihmisen täyttä mittaa -otsikon alle rakennetussa puheenvuorossaan Arto O. Salonen tuo aseista riisuvalla esiintymistavallaan lähelle sekä hyvät että huonot uutiset samalla kertaa. Hän tuo kuulijat tutkijan tarkkuudella valittujen faktojen äärelle koskien sitä, mikä tässä kaikessa on hienoa ja mikä ihmiselossa mättää pahasti.

Hänen 30 minuutin mittaiseen esitykseensä mahtuu puhuttelevia argumentteja enemmän kuin osaa odottaakaan. Suomi on paras monilla mittareilla, muun muassa ihmisten perusoikeuksien suojelemisessa, paras inhimillisen hyvinvoinnin vertailussa, lukutaidossa, peruskoulutuksessa, vesivaroiltaan, sekä turvallisuudeltaan. Toimimme silti edelleen niin kuin meidän olisi taisteltava tiemme ulos äärimmäisestä köyhyydestä. Tuupimme, tönimme ja kaadamme muut jalkoihimme ryntäillessämme suoritusten perässä tavoitteiden paineistamana. Ja seuraukset eivät olekaan  aivan vähäpätöiset. Materiaalisen elintason jatkuva nosto on yhä meidän mantramme. Ja se tapahtuu joka päivä henkisen hyvinvointimme kustannuksella. Tästä kertovat muun muassa yksiselitteisen hurjat luvut työkyvyttömäksi jäävien ihmisten määrästä. Henkisen hyvinvoinnin osaset: arvokkuus, merkitys, tarkoitus, luottamus, tyytyväisyys ja elämänilo näyttäisivät olevan pirstaleina.

Salonen ottaa kontaktin yleisöön ja vuorovaikuttaa herkeämättä. Jokainen kuulija tulee imaistuksi yhteiseen hetkeen, jossa elämän merkityksellisyyden katoamisen tunne nostetaan pöydälle. Käännellään huolellisesti, ja mietitään vaihtoehtoja merkityksen palauttamiseksi. Esityksen aikana, tai ehkä vähän sen jälkeen, saapuu voimaantumisen tunne, jonka syytä yritän vielä tavoittaa: Oliko vaikutusta sillä, että hän oli valinnut esittää merkityssisällön syntyprosessin, tai sillä, kun hän kuvasi merkityksellisyyden syntyvän kytköksissä itseä ympäröivään maailmaan. Entä tarjottu ehdotus siitä, että elämänlaadun kohentaminen voisikin olla rajatonta ja mahdollista meille kaikille. Otettaisiin materiaalisesta hyvinvoinnista harppaus henkiseen hyvinvointiin päin. Varmasti.

Elämäntapamme oli hetken suurennuslasin alla. Näin omat pöhköyteni. Ehkä muutkin näkivät omansa. Välillä myös nauratti, yhdessä. Onneksi on vielä mahdollista tehdä oikeanlaisia valintoja. Hiilineutraalius voi olla mahdollista vuonna 2050. Olemme myös ihmiskuntana tehneet paljon sellaista, joka on vienyt kehitystä oikeaan suuntaan: Sovimme yhteisesti kaikille ihmisille kuuluvista oikeuksista vuonna 1948, pysäytimme otsonikerroksen repeämisen, ja olemme kaksinkertaistaneet eliniänodotteemme, sekä lopettaneet maaorjuuden. Olemme myös tulleet toistaiseksi toimeen sillä samalla vedellä, joka siniselle planeetalle on muodostunut aikojen alussa. Ilman ulkopuolisia vesikuljetuksia on pärjätty.


Kirjoittaja

Sanna Salmela, Sarabande-viestintä