fbpx

Work goes happy

Blogit

Häiriöttömän työyhteisön edistäminen lisää työhyvinvointia

”Jos kiusaaminen ei lopu, presidentti peruu karkkipäivät kaikilta. Myös aikuisilta.” Näin sanoi Tanhupallo, 5 vuotta MTV:n Putous -viihdeohjelmassa. Hyvin sanottu Tanhupallo! Varsinkin tuo ”myös aikuisilta”. Helsingin uutiset kirjoittivat 19.2.2018 artikkelissaan, että joka kymmenettä Helsingin kaupungin työntekijää kiusataan. Laajasti levinnyt #metoo -somekampanja seksuaalisesta häirinnästä toi esille valtavan määrän ahdistavia kokemuksia. Aivan varmasti osa noista on tapahtunut ja tapahtuu työyhteisöissä, työajalla ja palkkaa nauttien.

”Kiusaamista käsitellään ilmiönä, johon halutaan muutos, ei tabuna, joka yritetään vaieta näkymättömiin.”

Koulukiusaaminenkin on ollut otsikoissa, mutta viime aikoina lähinnä positiivisesti. Lasten kesken, kouluissa kiusaamista on vähennetty tehokkaasti Kiva koulu – projektilla. Oma kokemukseni lasteni kouluista on, että toiminta on todella vähentänyt häirintää. Osin varmaan myös siksi, että vaivihkainen nurkissa kiusaaminen on tuotu näkyväksi ja kiusaamisesta keskustellaan avoimesti. Kiusaamista käsitellään ilmiönä, johon halutaan muutos, ei tabuna, joka yritetään vaieta näkymättömiin.

Häirinnän kokemukset työpaikoilla ovat moninaisia ja kiusaamisen tapoja on monia. Aikuiset ihmiset ne vasta ovatkin taitavia piilossa kiusaajia, paljon osaavampia kuin lapset. Muka käyttäydytään asiallisesti ja reilusti, mutta siinä sivussa vähän jätetään huomiotta, otetaan kunnia toisten työstä tai huumorin varjolla loukataan. Lisäksi kaikissa organisaa­tioissa ei ole riittävän hyviä ja selkeitä normeja ja arvoja, jotka ehkäisisivät kiusaamista tehokkaasti. Eikä myöskään prosesseja kiusaamistapausten käsittelyyn luotettavasti ja luottamuksella.

”Kiusatuksi tuleminen on kokemusasia – kohtelu, joka voi aiheuttaa toiselle suurta psyykkistä stressiä, voi olla toiselle normaalin, hurtin käytöksen rajoissa.”

Tutkijat esittävät, että erityisesti globaaleissa organisaa­tioissa kiusaaminen vähentää työhyvinvointia, koska eri kulttuureista tulevilla esimiehillä on erilaiset käsitykset kiusaamisesta. Lisäksi häirintään ja epäasialliseen käyttäytymiseen liittyvä lainsäädäntö ja normit vaihtelevat maittain. Kiusatuksi tuleminen on kokemusasia – kohtelu, joka voi aiheuttaa toiselle suurta psyykkistä stressiä, voi olla toiselle normaalin, hurtin käytöksen rajoissa. Tämä vaikeuttaa kiusaamisen toteamista ja siihen puuttumista. Oman kokemukseni mukaan osa kiusaamisepäilyn kohteena olevista henkilöistä ovat olleet todella vilpittömästi pahoillaan ja ihmeissään siitä, että ovat aiheuttaneet kiusaamiskokemuksen. Noh, ja osa ei. Mutta aivan varmasti on myös tapauksia, joissa kaikki tunnistavat kiusaamisen, mutta kukaan ei puutu siihen.

Kiusaaminen tapahtuu varjoissa ja valossa – varjopaikkoihin ei katsota, ja valossa ei suostuta näkemään. Usein kiusatun on kaikista vaikeinta ottaa asiaa esille ja käsittelyyn. Oma käsitys siitä, mikä on normaalia tai minkä on ansainnut, hämärtyy toistuvan ja pitkäkestoisen haavoittavan käytöksen kohteena. Monet kiusaamisen uhrit kärsivät vastaavasta stressistä kuin mitä tunnetaan traumaattisen elämäntilanteen tai kokemuksen jälkeen. Silloin kiusaaminen ei ole pelkästään työhyvinvointiasia, vaan koko elämää rampauttava kokemus.

”Työyhteisön kulttuuri sekä arvot ja normit luovat perustan sille, miten kiusaamiseen suhtaudutaan, kuinka hyväksyttävää se on ja miten kiusaamis­tapauksissa toimitaan.”

Työyhteisön kulttuuri sekä arvot ja normit luovat perustan sille, miten kiusaamiseen suhtaudutaan, kuinka hyväksyttävää se on ja miten kiusaamistapauksissa toimitaan. Esimiehet toimivat roolimalleina. Jos he kiusaavat tai edes suhtautuvat näkemäänsä kiusaamiseen välinpitämättömästi, se vaikuttaa yleiseen asenteeseen. Toinen tärkeä ryhmä ovat muut, roolista riippumatta. Muiden käytös on keskeisessä roolissa kiusaamisen kehän kehittymisessä. He voivat hyväksyä kiusaamisen aktiivisesti tai passiivisesti, tai osoittaa omalla toiminnallaan, ettei käytös ole sallittua. Jokainen voi ja saa, ja jokaisen pitää vaikuttaa.

Kunpa presidentti voisikin perua karkkipäivän, jos kiusataan. Kunpa me kaikki suhtautuisimme kiusaamiseen yhtä vakavasti kuin Tanhupallo, koska häiriötön työyhteisö on meidän jokaisen vastuulla. Nyt me tiedämme tilanteen. Kiusaamistapausten laskennan sijaan nyt pitää keskittyä kiusaamisen vähentämiseen ennakoivasti. Työpaikoille tarvitaan oma KIVA työpaikka -ohjelma. Sen osana ja lisäksi jokaisen pitää katsoa ympärilleen, suostua näkemään ja toimia.

Leena Helenius

Paraplyy

Henkilöstöjohtamisen ammattilainen, kouluttaja ja Certified Business Coach©

Kirjoittaja

,