Work goes happy


Mindfulness ja itsensä johtaminen
Aleksi Litovaara, mindfulness ohjaaja

Aleksi Litovaara, mindfulness ohjaaja

Kirjoitettu: 8.2.2017 klo 06:30

Pitääkö aina olla johtamassa itseään ja vielä tietoisen hyväksyvässä läsnäolon tilassa? Miten nämä kaksi edes liittyvät yhteen, saati tukevat toisiaan?

Itsensä johtaminen saattaa olla kulunut ja ärsyttäväkin teema. Tässä käsittelen aihetta lähinnä työn teon sekä mindfulness-taitojen näkökulmasta – miten ylläpitää tarkoituksenmukaista virettä ja energiatasoa.

Aloitetaan työpäivää edeltävästä illasta. Miten hyvin olet päästänyt irti työasioista tai palautunut päivän toimista iltaan mennessä? Mitä kuuluu kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnillesi – syötkö hyvin, nukutko riittävästi, liikutko sopivasti, tapaatko ystäviä, jne. Onneksi monella meistä nämä asiat ovat riittävän hyvällä tolalla. Toisaalta meille on tuttua myös se, että palauttava liikunta tai jokin muu harrastus jää Netflixin jalkoihin. Puhumattakaan viinilasillisista tai liian myöhään tehdystä iltalenkistä, jotka viivästyttävät unen aikaista palautumista. En ajatellut pitää moraalisaarnaa, vaan ennemminkin totean, että tee sitä mikä toimii sinulle. Mindfulness on tässä hyvä työkalu – ei se ole sen kummempaa kuin muistuttamassa meitä havainnoimaan mitä itsessä tapahtuu erilaisten valintojen äärellä ja mihin ne johtavat. Joskus se tarkoittaa asioiden sallimista (vaahtokylpy!), joskus lempeän jämäkkää valintaa peukalon ja kaukosäätimen punaisen nappulan kohtaamisesta, eli telkkarin sulkemista suomeksi sanottuna.

Uni sekä ravinto ovat tärkeitä tekijöitä ja itsensä johtamisen peruskalliota. Kuinka hyviä valintoja tekee nälkäinen ja uuvahtanut johtaja? Hyvin levänneinä ja ravittuina meillä on eväät sisäiseen motivoitumiseen, keskittymiskyvyn ylläpitämiseen (ja harhailevan mielen takaisin ohjaamiseen – mikä on oleellinen mindfulness-taito) sekä tahdonvoimaan. Mindfulness-harjoittaminen auttaa myös tulemaan paremmin tietoiseksi omista arvoista, tavoitteista ja siitä mitä pidämme merkityksellisenä. Nämä ovat tärkeitä tekijöitä, kun haluamme johtaa kukoistavaa itseämme työpaikalla.

Muistetaan kuitenkin se, että mindfulness itsensä johtamisessa ei tarkoita jälleen uutta keinoa ruuvata itsestä kaikki potentiaali väkisin ulos, vaan sitä miten johdamme omaa työvirettä ja energiatasoa niin, että olemme pitkälläkin tähtäimellä työkykyisiä. Esimerkiksi ennen tämän blogin kirjoittamista istuin tunnin koneen äärellä netti-mentorointi sessiossa. Aikoinaan olisin lähtenyt vimmalla puskemaan kirjoitusta kasaan heti mentorointi-session jälkeen. Nyt otin muutaman hengenvedon, totesin että tarvitsen pienen levähdyshetken ja menin pariksi minuutiksi tekemään mindfulness-harjoitusta sohvalle. Tämän jälkeen mieleni oli kirkkaampi, eikä siellä poukkoillut liikaa todo-listoja tai muuta sälää, jotka olisivat vain olleet luovuuteni ja intuitioni tiellä. Tietyn työkulttuurin ja uskomustemme näkökulmasta tauko tunnin välein olisi epäsopivaa, liikaa tai häpeällistä (tunnistan myöskin tällaisia ajatuksia toisinaan). Itseni johtamista tässä oli se, että luotin kehoni sekä mieleni viestiin tauon tarpeellisuudesta ja toimin sen mukaan, vaikka egoni olisi ollut sitä mieltä, että antaa paahtaa vaan! Tarvitsin mielen lujuutta ja tahdon voimaa johtaakseni työvirettäni tarkoituksenmukaisesti. Kuulostaa naurettavalta, koska kyseessä oli ”vain parin minuutin tauko” – usein emme kuitenkaan salli itsellemme palautumishetkiä mitä tarvitsisimme. Tosin olen huomannut, että mindfulness-harjoitus on usein investointi, jossa on hyvä ROI (Return on Investment) koska sopiva työvire johtaa usein sopivaan tuotteliaisuuden – vaikka tätä ei mindfulnessin näkökulmasta olla edes tavoittelemassa.

Mindfulness-harjoittaminen avaa meille myös uusia näkökulmia tunne-ajatus-toiminta -kolmioon. Ehkä emme enää ota liian vakavasti ajatuksiamme, saamme niihin tarpeen tullen sopivaa väljyyttä ja etäisyyttä. Emme toimi autopilotilla tunteen vietävissä, vaan voimme käsitellä voimakkaankin tunteen omassa kehossa, antamalla tunteelle nimen, tunnistamalla sen sijainnin kehossa ja hengittämällä sen kanssa – saamme lisää toimintavaihtoehtoja, enää ei tarvitse oksentaa vihaa toisen syliin. Voimme siis tehdä enemmän tietoisia valintoja ja rakentaa hedelmällistä yhteistyötä vaikeuksista huolimatta.

Onko tässä siis kyse vain hengittelystä, hidastamisesta ja passivoitumisesta? Ei missään nimessä passivoitumisesta vaan, nimenomaan kuskin paikalle hyppäämisestä – tunnistaa paikat missä voimme aktiivisesti vaikuttaa työskentelytapaamme ja tahdonvoimaa muuttaa tai vahvistaa asioita, jotka tukevat työvirettä. Hengittelyä ja hidastamista – joo niitäkin, mutta ei aina ole pakko hidastaa. Mindfulness-taidot tukevat flow-tilaan pääsemistä, jonka moni tunnistaa esimerkiksi vauhdikkaista urheilusuorituksista. Kyllä – lumilautailuajat olivat täynnä lumikourua ja flow-tunnelia! Flow-tila tunnetaan syvän keskittyneisyyden tilaksi missä taidot ja potentiaali pääsevät kukoistamaan. Mielestäni kohtalaisen tärkeitä tekijöitä itsen johtamisessa.

Mistä sitten aloittaa mindfulness-taitojen vahvistaminen? Voit vaikka kuunnella aluksi tämän lyhyen mindfulness-harjoituksen. Aika simppeliä ja helppoa, eikö totta!

Oivalluttavia hetkiä mindfulnessin ja itsensä johtamisen polulla!

Aleksi Litovaara, mindfulness ohjaaja