Work goes happy


Hubba bubbaa vai ksylitolia – Mitä kuplia sinä puhaltelet vuonna 2018?
Jyri Kansikas, toimitusjohtaja, Work goes happy

Jyri Kansikas, toimitusjohtaja, Work goes happy

Kirjoitettu: 12.12.2017 klo 06:15

Moni minun ikäiseni muistaa varmasti legendaarisen Hubba bubba -purkan, joka oli aivan ylivertainen, jos halusi tehdä jättipalloja. Se oli muuten Wrigley’sin ensimmäinen purkka. Maultaan se oli todella makea ja voimakas ja niin kuin siihen aikaan kaikki purkat, makeutettu sokerilla ja koostumus aika puhdasta kemiaa.

Hubba bubban jatkuva pureskelu oli varmasti hammaslääkärien painajainen, sillä sitä jauhettiin vähän liiankin ahkerasti. Ksylitolipurkat tekivät silloin vasta tuloaan.

Tänä päivänä suurin osa niin meistä aikuisista, kuin lapsistamme, pureskelevat ksylitolipurkkaa sen terveysvaikutusten vuoksi. Hampaiden terveyden lisäksi sen on todettu vähentävän myös lasten korvatulehduksia. Mutta liiallisella ksylitolinkin pureskelulla on omat haittavaikutuksensa. Ksylitolilla kun voi olla laksatiivisia vaikutuksia. Ksylitolipurkasta ei muuten saa tehtyä yhtä isoja palloja kuin legendaarisesta Hubbasta.

Mielestäni ”kuplat” voisi jakaa suuressa kuvassa juuri näihin kahteen kategoriaan.

Hubba bubba -kuplat ovat niitä, joissa kaiken jauhamisen ja puhaltelun keskellä ne kasvavat niin isoiksi, että ne peittävät omat silmät ja usein puhkeavat omalle naamalle. Tarkoitan tällä sitä, että silloin kun kupla kasvaa niin isoksi, että sen takaa ei ole enää mahdollista nähdä mitään muuta kuin sen sisälle, ne ovat oikeasti haitallisia.

Ksylitolikuplat sen sijaan ovat niitä joita puhallellessa oma näkökyky säilyy ja niiden kohtuullinen puhaltelu on terveellistä. Näiden kuplien puhalteluun pitää kuulua olennaisena elementtinä myös niiden ja itsensä kyseenalaistaminen. Onkin hyvä pysähtyä välillä ja katsella kaikkea ihan tarkoituksella aivan toisesta suunnasta.

Se on terveellistä, kehittävää ja usein jopa piristävää.

Olen tämän syksyn aikana tavannut satoja ja satoja toinen toistaan mahtavampia ihmisiä ja huomannut usein sanovani heille, että hitto kun näitä kuplia haukutaan koko ajan, sillä eikö ole suorastaan fantastista, kun saa olla koko ajan tekemisissä niin positiivisten ihmisten kanssa?

Koen olevani oikeasti etuoikeutettu, kun saan elää ja tehdä töitä tässä positiivisessa kuplassa.

En myöskään ihan tietoisesti halua sinne yhtään ankeuttajaa, sillä heidän murjotuksensa ja jatkuvat mielensä pahoitukset syövät vain energiaa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki olisi aina yhtä juhlaa ja aurinkoa, kaikkea muuta.

Tavoite on kuitenkin selkeä, ja samalla tietoisuus siitä, että kyseessä on alati liikkuva maali.

Niin minulla, kuin varmasti monelle meistä on ollut kausia, aikoja, viikkoja, jopa vuosia jolloin menemme eteenpäin kuin robotit, pelkästään katse tiiviisti kohti tavoitteitamme. Ja unohdamme kokonaan itse matkan. Ja samalla ne meidän kaikkien tärkeimmät matkakumppanit.

Sen sijaan, että miettisit, pelkästään minne, kannattaa pysähtyä miettimään kenen kanssa ja millaisen matkan haluat tehdä ensi vuonna.

Ja tietysti, mitä kuplia matkalla puhaltelette.

 

Jyri Kansikas, toimitusjohtaja, Work goes happy

Tilaa uutiskirje